Pidin Tampereen kaupungin talousarviovaltuustossa 15.11 puheenvuoron, joka on nähtävissä kokoustallenteelta noin klo 11 kohdalta (kokouksen kesto n. 2 h). Alun perin ajattelin jakaa tämän kahteen eri puheenvuoroon, mutta koska kokouksesta odotetaan pitkää, niin aikaa säästääkseni tiivistin sanottavani yhdeksi puheenvuoroksi, jossa oli kaksi osaa 1) Yleinen puheenvuoro Tampereen taloustilanteesta 2) Puheenvuoro lapsi- ja lapsiperhe ystävällisemmän Tampereen puolesta. Alla puheenvuoroni vielä kirjallisena, varsinainen puhuttu versio oli tästä hieman tiivistetty.
—————————————————————————————————————————–
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja muut kokouksen osallistujat,
Tampereen kaupungin talousarvioesityksessä on tehty paljon toimia talouden tasapainottamiseksi, mutta esitys on silti alijäämäinen. Suunta on kuitenkin oikea, mutta olen silti huolissani kaupungin taloustilanteesta. Kaupungin nettomenot kasvavat nopeasti verrattuna verotuloihin. Menojen kasvun ennustetaan olevan 4,5 prosenttia, kun taas verotulot kasvaisivat vain 1,5 prosenttia.
Erityisen huolestuttavaa on nettomenojen kasvu asukasta kohden. Nettomenot asukasta kohden kasvavat hurjaa tahtia. Kun verrataan tilinpäätöksen 2019 lukua TA 2022 lukuun, nettomenot asukasta kohden ovat 643 e enemmän. Vain muutamassa vuodessa. Toki varmasti hintatason nousu selittää osansa, mutta luku on silti huolestuttava. Luvusta voisi päätellä, että keskimääräinen kuntalaisten palvelun tarve on kasvanut merkittävästi. Palvelutarpeissa on varmasti myös muutosta, mutta osaksi uskon kuitenkin, että taustalla on palvelutarpeiden lisäksi myös se, että organisaatiomme prosesseissa on vielä parannettavaa, jotta kustannuksia voidaan hillitä ja tähän tarvitaan meitä kaikkia. Meidän on kyettävä saamaan talous tasapainoon menojen kasvua hillitsemällä. Muuten vaihtoehdot on vähissä. Lainalla en käyttötalouttamme halua rahoittaa.
Kaupungin lainamäärä kasvaa nykyisellään jatkuvasti. Talousarviossa todetaankin, että kasvua pitäisi hillitä. Ymmärrän, että kasvavassa kaupungissa lainaa otetaan harkittuihin investointeihin, mutta käyttötalouden menojen rahoitukseen tämä ei ole ratkaisu. Investointienkin osalta on tärkeää olla harkitsevainen ja tehdä järkeviä investointeja jotka maksavat itsensä takaisin.
Sitten muutama näkökulma, mihin itse haluaisin priorisoida.
Lapsiperhearkea parhaillaan aktiivisesti elävänä, haluaisin nostaa esiin lapsinäkökulman talousarvioon. Näkökulma on huomioitu kehitysohjelmissakin, meillä on Tampere junior kehitysohjelma sosiaali- ja terveyslautakunnan alla. En lähde tässä nyt näitä tärkeitä tavoitteita toistamaan, totean vain, että hienoa, että lasten hyvinvointi on huomioitu myös kehitysohjelmissa ja Tampere Junior onkin ollut jo muutaman vuoden käynnissä.
Kaupungin tavoite on, että haluamme olla paras paikka lapsiperheille – paras kaupunki kasvaa. Tavoitteen saavuttamiseksi tulisi olla laajemmin eri hallinnonaloja koskeva kehittämissuunnitelma, sillä tavoite koskettaa laajasti koko kaupunkia ja mielestäni tavoitteen tulisi näkyä vielä konkreettisemmin myös talousarviossa. Tampereen tulevaisuutta rakentaessa on tärkeää huomioida lasten hyvinvointi kokonaisvaltaisesti. Tähän olennaisesti liittyy sosiaali ja terveyspalveluiden ohella muutkin lapsiperheiden palvelut sekä mm. asumisen ratkaisut. Nostan esiin muutaman asian.
Sivistyslautakunnalle lähetän terveisiä – Päivähoitopaikka tulisi saada läheltä kotia. Talousarviossa kerrotaan, että päiväkotihoidossa oli syyskuun 2021 alussa arviolta 1,5 % eli noin 110 lasta edellisvuotta vähemmän, koska ikäluokat ovat hieman aiempaa pienempiä. Samalla esiopetuksen määrä on pysynyt stabiilina, mutta silti meillä on jatkuva pula päivähoitopaikoista tietyillä alueilla. Toki mm. resusoinnin vaatimusten tiukennukset vaikuttavat tähän osaltaan, mutta tilanne on ollut paikkojen pulan osalta tämä jo niin pitkään näillä tietyillä alueilla, että eikö olisi aika jo tehdä jotain? Kun kysyin lähipäiväkodistamme, että miltä näyttää, pääseekö lapseni sinne hakemuksemme mukaisesti, vastasi päiväkodinjohtaja, että lottovoitto on suurempi todennäköisyys kuin tähän päiväkotiin pääsy, vaikka kyse onkin isosta yksiköstä. Kuinka moni perhe lykkää päivähoidon aloitusta tästä paikkatilanteesta johtuen? Tai muuttaa toiseen kuntaan, jossa tilanne on parempi. Jos kaupunki ei pysty paikkatilannetta yksin ratkaisemaan, niin otetaan yksityinen sektori mukaan kuten esimerkiksi Vuoreksessa on tehty ja tarjotaan esimerkiksi päiväkotirakentamiseen tontteja.
Asunto- ja kiinteistölautakunnalle haluan taas sanoa, että asuntotuotanto ja tonttitarjonta tulee saada entistä paremmin vastaamaan monipuolista kysyntää niin asuntokokojen ja asumismuotojen suhteen, muuten perheet karkaavat naapurikuntiin. Keskusta-alueella kysyntä on varmasti kerrostalopainotteista, mutta kaupungin laitamilla on kysyntää nimenomaan rivi- ja omakotitaloille. Myös tonttitarjonnassa tämä tulee huomioida ja harkittavan arvoista on, onko mahdollista jatkossa myös luovuttaa tontteja laajemmin ostettaviksi pelkän vuokrauksen sijaan – vuokratonteille riittää kyllä kysyntää kantakaupungin alueella, mutta esimerkiksi pohjois-Tampereella voisi tontteja myydä entistä laajemmin – nyt moni lapsiperhe ja muukin lähtee tontin perässä naapurikuntiin.
Riina-Eveliina Eskelinen 